Parempaa Uutta Vuotta 2017!

Vihdoin on palattu reilun viikon mittaiselta äiti-iskä-äiti-reissulta. Joulua vietettiin äitini luona, välipäiviksi siirryttiin isälleni ja lopulta uutta vuotta juhlistettiin Laamalansaaren karavaanialueella äitini vaunulla. Sain äitini huoltamaan kanit ja gerbiilit, joten matkaa tällä kertaa taitettiin vain kolmistaan koirien kanssa.

Vaikka oli oikein ihana viikko ja haikein mielin lähdin niin äitini kuin isänikin luota, niin ollaan me kyllä väsyneitä ja on ihana olla kotona, vaikka täällä joku suursiivous odottaisikin! Tai ainakin minä ja Zoda ollaan kyllä hyvinkin väsyneitä. Zodalle tämä kotiin paluu sattui juuri passeliin väliin, sillä sillä alkoi mennä pää nurin väsymyksestä viimeisten päivien ajalta ja esimerkiksi epävarmuushaukkuminen lisääntyi ihan jokasuuntaan.

Joululomareissu alkoi aatonaattona perjantaina, kun siirryttiin äitini luokse viettämään joulua. Joulu sujui hyvinkin rennoissa merkeissä ja yllättävän hyvin tuo pentukin osasi käyttäytyä, vaikkei mitään sen kummallisempaa toimintaa ollut näköpiirissä. Välillä ne juoksivat Zodan kanssa (ihan seiniäkin päin, auts!) ja välillä Tixalla oli ihan omaa kivaa lelujen (tai pöydältä varastettujen koriste-esineiden) kanssa. Yllättävän hienosti sujuivat myös etsintäharjoitukset vieraassa paikassa. Itse jouluaatto meni kaikilla aika pitkälti loikoillessa.

Joulupäiväiltana suunnattiin nokka kohti Jämsänkoskea. Sielläkään ei mitään maata mullistavaa toimintaa ollut odotettavissa (onneksi). Mitä nyt toki koirien kanssa touhuttiin, katseltiin elokuvia ja ihan vain oltiin.

Tiistaina käytiin Kana-areenan treenihallilla ottamassa pieniä tottisjuttuja ja agilityä. Tixalla oikean puolen seuraaminen sujuu tiiviimmin ja paremmin kuin vasemman. Vasenta puolta pitää siis urakalla lähteä vahvistamaan. Agilitypuolesta Tixa pääsi juoksemaan putkia, ravaamaan puomin tasaista osuutta edestakaisin ja keinumaan keinulla. Todella reipas se kyllä on!

Zoda puolestaan pääsi tekemään tottispuolelta myöskin seuraamista. Sen suurin ongelma on edistäminen ja sitä yritetään nyt erilaisella askelluksella säätää. Todella vähänhän me mitään tokojuttuja ollaan edes tehty. Agilitystä olikin ollut taas parin viikon tauko ja siinä Zodalla hirtti useaan otteeseen kaasu ihan kiinni. Vauhti oli niin kova, ettei se malttanut kuunnella käskyjä eikä se kääntynyt läheskään normaalisti vaan ampui vain suoraan sinne mihin jalat veivät. Zodan vahvuuksiin kun normaalisti kuuluu ne tiukat kauniit käännökset... Mutta kivaa sillä ainakin oli ja se oli pääasia! Vauhti on ehkä pikkuhiljaa palailemassa.

Pääsinhän itse kokeilemaan myös isäni nuorta saksanpaimenkoiranarttua sekä heidän treenikaverinsa australianpaimenkoiranarttua. Molemmilla riitti intoa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hyvin positiivisesti yllättänyt myös olin kuin hyvin tuo saksanpaimenkoira Susi oikein kääntyi! Siitä tulee vielä isälleni hyvä agilitykoira!

Loppuaika menikin aika rauhallisissa oloissa isälläni ollessa. Susi ja Tixa pääsivät kunnolla leikkimään ja voi että miten niillä olikaan kivaa! Ulkona Susin paimenvietti nousee vähän liikaa eikä leikistä vielä tule mitään, mutta sisällä ne nähjäsivät oikein hiljaa ja onnellisina useampaan otteeseenkin.

Perjantaiaamuna otettiin koirien kanssa suunta kohti Mikkeliä ja Tixan pentutapaamista. Paikalla saatiin kasvattaja parin koiransa kanssa, Tixan äitikoira Mokoma, isäkoira Kevin, velipoika Vinka ja siskolikka Hippu, sekä isäkoiran kaveri Feke ja Tuijan toisen pentueen kasvatti Aksu. Koko perhe oli siis kasassa. Kumpikaan vanhemmista tosin ei ollut kovinkaan innoissaan lapsistaan. Mokoma oli etenkin vähän sitä mieltä, että juurihan noista vasta pääsi eroon. Tixa ja Hippu löysivät heti toisensa ja alkoivat oitis painia. Myös Vinka rohkaistui hyvin nopeasti leikkimään siskojensa kanssa. Hauskaa tuntui pennuilla riittävän.

Aika kului lähinnä höpötellessä kaikkea pentuihin ja mudeihin yleensä liittyen. Kaikki kehuivat kuinka sosiaalisia ja reippaita pentuja nuo olivat ja sitähän ne kyllä olivatkin. Hauskasti kaikki pennut tosin olivat hyvinkin erinäköisiä. Vinka oli porukan siroin, korkein, kippurahäntäisin ja sen karva oli aavistuksen nöyhtämäistä. Rakenteeltaan se oli ehkä vähän molempien vanhempiensa välimaastoa. Hippu puolestaan oli enemmän isänsä mallinen, sillä oli ehkä eniten turkkia ja vähän kippurahäntä. Hippu on pentueen kevyin ja pienin muutenkin. Tixa puolestaan oli rakenteltaan eniten äitinsä mallinen, sillä oli ehkä jopa vähiten karvaa ja malliltaanhan tuo on ainakin vielä hyvin vahva. Vähän tuollainen tankkerimalli. Tixalla oli isoimmat korvat ja paksu enemmänkin sapelin mallinen häntä. Myös pään malli Tixalla on ihan erilainen suhteessa sisaruksiinsa. Selvästi siis se pentueen musta lammas!

Aavistuksen teimme myös juttelun lomassa pieniä agilityyn ja miksei tokopuolellekin painoittuvia helppoja pentuharjoitteita lähinnä odottamalla, että pentu itse tarjoaisi kyseistä toimintoa. Tötsän kiertäminen ja hyppy sujuivat oikein kivasti. Selvästi tällä "en katso koiraa ja villitse sen kysyvää katsetta"-koulutus on tuottanut tulosta ja Tixa tarjosi kivasti oikeaa tekemistä. Lähinnä heitetty palkka tuotti ongelmia, kun Tixa ei millään meinannut tajuta lelun lentävän sen eteen. Hupsu pentu!

Pentutreffien jälkeen käytiin vielä Tixan siskon Hipun omistajan kanssa syömässä ja paikallisessa Rahulan Rehussa tutustumassa. Sitten olikin aika jatkaa matkaa kohti Laamalansaarea. Ja viime talvisen ojassa käynnin jättämistä traumoista huolimatta selvisin pitkän jäisen hiekkatien ilman sen suurempaa paniikkia tai vahinkoja! JES!

Uusi vuosi Laamalassa sujui oikein mukavan letkeästi. Lähialueilla kuului pitempäänkin raketinpauketta, mutta vaunualueella ammuttiin raketit onneksi lähinnä yhdessä rytäkässä. Zodalla on nyt kolmas uusi vuosi ja ensimmäinen kerta, kun se reagoi raketteihin. Sisällä vaunussa ei ollut mitään ongelmaa, eikä kauempaa kuuluneet raketit olleet ongelma, mutta siinä muutaman kymmenen metrin päässä ammutut raketit saivat sen säikyksi niin, etteivät edes namit kelvanneet. Toki tuota peilijäätä vasten lähteneet raketit pitivät erityisen kovan äänen. Mitään pakokauhua Zoda ei kuitenkaan saanut ja rakettishown jälkeen ongelmaa ei enää ollut. Selvästi kuitenkin ulkona ollessaan menellään ollut rakettiesitys sai Zodan reagoimaan.

Tixa puolestaan näki ensimmäistä kertaa raketteja. Rakettejakin enemmän sen säikäytti jo aiemmin illalla pihalle laitetut piharoihut. Niitä kuitenkin käytiin katsomassa ja toteamassa ettei hätää ollut. Raketit puolestaan eivät olleet läheskään yhtä huolestuttavia, etenkin kun niitä katseltiin rauhassa mamman jalkojen välistä. Ruoka ja leikki maistui erinomaisesti, vaikka alkuun kovia ääniä ja vilkkuvia valoja pitikin pää kallellaan ihmetellä. Varsin pätevä pentu! Myöskään sisätiloissa äänet eivät haitanneet pätkääkään, vaan vedettiin unta selällään lekotellen.

Tänään viimein pikaisen serkun synttäreillä käynnin jälkeen päästiin kotiin. Koska joulusiivous sattuneista syistä jäi tekemättä, niin siivousurakka olisi edessä, mutta ei oteta siitä nyt vielä niin stressiä. Pikku hiljaa edeten. Tuleva viikko nyt niinko oikeasti yritetään vaan olla ja lomailla!

Tulossa on muuten koirien vuoden suunnitelmia, kunhan vähän enemmän on itsellä energiaa kirjoitella ja väsätä niitä. Nyt toivotaan vain tulevasta vuodesta paljon parempaa kuin viime vuosista. Etenkin koirapuolella epäonni on ollut matkassa jo pidemmän aikaa. Nyt on sormet ristissä, ettei Tixa joutuisi samaan epäonnen kierteeseen, joka liikkeellä tuntuu olevan. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta!

Onnellista Uutta Vuotta 2017!

Ps. Tixa täytti torstaina 4kk ja kokoa löytyy reilu 37cm sekä reilu 8,5kg! Iso mimmi on siis jo ja kasvaa kokoajan!

Pps. Kuvat on toistaiseksi lähinnä puhelinkuvia, jos niitäkään, sillä oma inspiraatio ja taito kuvien käsittelyä ja ottamista kohtaan on toistaiseksi hakoteillä. Yritän parantaa tapani!