Tosiaan, paljon tapahtunut viime vuosina. Ja vielä enemmän ihan lähiaikoina. Olen itse henkilökohtaisesti ollut suuren tunnehirmumyrskyn keskellä, sillä jouduin tekemään elämäni kamalimman päätöksen ja päästämään parhaan ystäväni Anan pois. Ana oli Maailman Paras Ystävä minulle sen reilun 8 vuoden aikana, mitä ennätimme tuntea. Ana saa oman postauksensa vielä joku kerta. Mutta juuri nyt ei ole vielä sen aika.
 |
| Minä ja Ana |
Jo ennen lopullista lopetuspäätöstä olin suunnitellut itselleni uuden koiran ottamista, sillä tiesin, ettei Analla ollut enää paljoa aikaa jäljellä. Omat rakkaat rotuni kiinanharjakoira ja kromfohrländer karsiutuivat pois rotuvalikoimasta, sillä tarkoituksenani oli ottaa koira rodusta, jolla on palveluskoiraoikeudet. Päälimmäisinä vaihtoehtoina olivat isäni innoittama saksanpaimenkoira ja toisena vaihtoehtona jo pitempään mielessä pyörinyt mudi. Olin kesällä laittanut jo alustavan pentuvarauksen eräästä lupaavasta mudipentueesta sillä ajatuksella, että tästä pentueesta kyselyitä olisi kyllä paljon ja jos en omaa pentuani saisi tästä pentueesta, niin maailman loppu se ei olisi, sillä minulla ei ollut asian kanssa mikään kiire. Samaan aikaan olin ihastellut myös toista lupaavaa pentuetta, jossa emänä oli aiemmin suunnitelemani pentueen tulevan emän sisko. Tämä pentue vain sattui osumaan itselleni huonoon ajankohtaan.
Elämä kuitenkin päätti lopulta toisin ja vaikka päätös Anan lopetuksesta oli jo tehty tälle syksylle, oli sen lopullistaminen hyvin raastavaa. Ana lopetettiin torstaina 3.11.2016 ja pennun kävin hakemassa kotiini saman viikon sunnuntaina. Taistelin ajatusta vastaan, mutta lopulta päädyin siihen ratkaisuun, että pennun ottaminen juuri tähän väliin olisi lopulta paras ratkaisu kaikkien kannalta. Niin saapui pienisuuri musta mudinarttu Mustantassun kennelistä Mikkelistä. Nimekseen tämä myyräeläin sai Tixa.
 |
| Tixa |
Anan lopetuksen jälkeen myös Zodan pää oli hyvin sekaisin. Sen elämän suurin valo oli poistunut ja sen oli kaikkine epävarmuuksine nyt selvittävä omilla jaloillaan. Ja lisäksi se oli saanut seurakseen jonkin tuollaisen mustan raivostuttavan pennun. Meillä kenellekään ei ollut alkuun helppoa.
 |
| Zoda syksyllä |
Pikkuhiljaa arki on alkanut kuitenkin lutviutumaan. Mennään päivä kerrallaan. Nyt Zoda jo sietää pentua ihollaan ja leikkiikin jopa välillä sen kanssa. Ongelmat ei totta totisesti ole vielä ohitse, mutta eiköhän ne ajan kanssa ala selvitä. Päivä kerrallaan.
Tämän koirapuolen lisäksi päänvaivaa on tuottanut viimeinen vuosi lukiossa. Tosiaan neljäs ja toivottavasti viimeinen lukiovuosi on nyt menossa, enkä vieläkään ole täysin varma siitä, että selviänkö täältä pois neljässä vuodessa. Saatika sitten, että tietäisin minne lähteä lukion jälkeen. Elämä on siis vielä täynnä mysteerejä. Toukokuun lopussa on kuitenkin muutettava pois nykyisestä asunnosta, joten jotenkin asioiden täytyisi alkaa selvitä, mutta ehkä nekin, pikkuhiljaa...
Tervetuloa kuitenkin seuraamaan meidän elämää!
