Joulumieltä etsimässä

Näin on taas mennyt vuosi edellisestä ja vain parin yön kuluttua koittaa se monen odottama ihana jouluaatto. Joulu on ehdotomasti lastenjuhla, mutta myös me aikuiset voimme saada siitä monenlaista irti. Myös itse lukeudun, kylläkin hiukan hillityllä tavalla, jouluihmisiin ja yleensä innolla odotan tulevaa jouluaattoa. En niinkään lahjojen toivossa, vaan sen ihanan perinteisen tunnelman, hyvän seuran ja harvoin saadun hyvä jouluruuan merkeissä. Toki mainittakoon, että onhan niitä lahjojakin ihan kiva saada, on ihanaa tulla muistetuksi. Vaikkapa sitten ihan pienellä asialla. Lahjan ei tarvitse olla edes mitään materiaa, vaan se voi olla myös esimerkiksi hali tai ihan vaan hyvän jouluntoivotus.

En tiedä johtuuko sitten Anan lopetuksesta ja osittain varmaan senkin myötä palanneista osittaisista masennusoireista, mutta tänä vuonna joulumieli ei saapunut meidän kotiin. Ennen tätä viikkoa en ollut yhtäkään jouluun liittyvää asiaa tehnyt. Jouluun on pari yötä, mutta olo ei ole yhtään sellainen. Enpä minä muutenkaan ole mikään joulumielen suurlähettiläs, mutta on se pikku hiljaa herännyt, kun on kuunnellut joululauluja, menettänyt hermonsa joulukorttikuvien kanssa, polttanut kynttilöitä, laittanut jouluvaloja, siivoillut, hankkinut ja paketoinut lahjoja... Tämän vuoden osaltakin kaikista hienoista miltei omaperäisiksikin kutsuttavista ideoista huolimatta jäi suurin osa toteuttamisesta keskeneräiseksi. Osittain syyllinen tähän oli kyllä viime viikonloppuna pääni vaivana ollut kuume ja flunssa, jonka vuoksi energiaa joululahjoille ei jäänyt.

Siihen onkin tämän vuoden joulunalus jäänyt. Muutamaan lahjaan, joita piti alkaa viimein kerätä pikavauhtia kasaan, sillä jouluaattohan on jo ihan kohta. Yhtään jouluvaloa ei kuitenkaan asuntoni tänä vuonna ole saanut. Myöskin joululaulujen kuuntelu on jäänyt hyvin minimiin eikä tänä vuonna ole kenellekään jaettavaksi kunnollisia joulukortteja, sillä kun viimein sain kuin sainkin sen hitusen joulumieltä kaavittua jostan sen joulukorttikuvan verran, niin joulukorttien lähettäminen oli jo oikeastaan aivan liian myöhäistä, mutta nettiversio edes.

Tämän vuoden osalta on nyt myös koulu käyty ja joulujuhlakin on jo takana. Viimeinen yöjoulujuhla tässä koulussa oli pienellä porukalla järjestetty, mutta oikein hauska ja hienoa ohjelmaa olivat kaikki saaneet aikaan. Joulujuhla kuitenkaan myöskään ei liiemmin toiminut joulumielen nostattajana.

Huomenna on vielä kiireinen päivä edessä kaikenlaisen toiminnan, kuten koirien pesun, kaupassakäynnin ja kukkapaketoinnin merkeissä. Tänään sain jo kanien ja gerbiilien asumukset aika hyvälle mallille huomista varten.

Tänä vuonnakin joulua vietetään äitini luona koirien kanssa. Hyvää ruokaa ja seuraa on siis tiedossa! Tuleva joulu on Tixan ensimmäinen ja samalla minulle ensimmäinen moneen vuoteen ilman Anaa. Anan lopetuksesta on vain reilun kuukauden verran ja vanhat joulurutiinit painavat päälle tuoden muiston ja samalla myös kaipuun. Se on varmasti vähän sekoittanut pakkaa, mutta on vain otettava niskasta kiinni itseään ja keskityttävä luomaan meidän näköisiä joulujuttuja juuri tällä porukalla, mitä jäljellä on. Ja ehkä se on vain uskottava, että joulu tulee kyllä ilman sen suurempia jouluvalmisteluja ja samalla toivottavasti lopulta tulee se ihana joulumieli!

Oikein Ihanaa Joulunaikaa kaikille!